TBT: Kosinta ja sormussählinkiä

Throwback Thursday Kosintaan!


Millainen oli meidän kosinta hetki, se oli ihana. Oliko se ylisöpöällöromanttinen, EI, mutta se tunne oli maailman ihanin... Olimme puhuneet pitkään kihlautumisesta, mutta olin jo lähes luopunut toivosta, kunnes tää mun ihana mies tuli ja yllätti mut TÄYSIN ♥
19.06.2012 olin tullut kesätöistä ja väsyneenä rojahtanu sängylle ottamaan päiväunet. Hetken nukuttuani S tuli yllättäin herättämään minua. Oli 2,5 vuotis päivämme ja olin ruokatauolla käynyt ostamassa hänelle Axen matkadödö ja -shampoo pakkauksen, koska tykättiin molemmat sen hetkisestä tuoksusta, joten ajattelin sen olevan kiva yllätys (Harvemmin siis edes ostamme mitään lahjoja toisillemme merkkipäivinä, vaan menemme esim. syömään kahdestaan ja nautimme toistemme seurasta). Minä siinä sitten unenpöpperöisenä sopersin, että "hei mulla on sulle lahja" ja ojensin tän matkapakkauksen. Sitten täytenä yllätyksenä hän sanoi, että "joo taisin mäkin ostaa sulle korun". Se oli kaunis pahvinen korurasia (vieläkin ehkä jossain tallessa, mutta harmikseni yksi koira pääsi sitä pureskelemaan, joten kuvaa en nyt tänne laita), siinä oli sydänkin. Sen enempää miettimättä yritin avata sen (oikeesti just päikkäreiltä heränneenä ei aivot ihan suostunu yhteistyöhön x'D). JA kun viimein sain rasian auki, odotin sieltä paljastuvan kaulakorun tai korvikset, mutta mitä mä näinkään!? KAKSI SORMUSTA! Yksi minulle ja toinen hänelle. Suu auki tuijotin hetken rasiaa ja sitten miestäni ja taas rasiaa. Taisin koittaa sopertaa "Onks nää?" ja kyllä ne oli ♥ Seuraavat hetket menikin sitten semmoisessa ihanassa onnellisuuden tunteen sumussa, olin onnellisin sillä hetkellä ja voi kun se tunne oli niin ihana! Kävimme siitä pikaisesti vanhempieni luona ja hekin olivat onnellisia puolestamme, isäpuoleni tarjosi jopa kihlajaisletut heti :3

Mikä ihmeen sormussählinki? No siis, tämä nolotti minua aikaisemmin, mutta nyt olen sujut asian kanssa. Meillä oli epäonnea sormusten kanssa. Ensimmäinen kihlasormukseni oli ihana hopeinen, jossa oli zirkoneita. MUTTA jonkun aikaa kihlauksemme jälkeen sormus katosi sormestani! Olin maani myynyt ja järkyttynyt. Reilun parin viikon etsintöjen jälkeen luovutimme ja kävimme ostamassa uuden (toivoin löytäväni samanlaisen), mutta eihän niitä enää ollut, joten valitsin isohkon hopeisen ja zirkoneita sisältävän sormuksen. Aikaa kului ja totuttelin tähän uuteen sormukseen.. Sitten mieheni isä löysi alkuperäisen sormukseni poltettavien roskien laatikosta. Olin onnellinen sormuksen löytymisestä, mutta totesimme sen liian isoksi sormeeni, koska sillä tavalla pääsi katoamaan.. Päätin siis, että pienentäisimme sen samalla, kun viemme sormukset kaiverrettavaksi. Kultasepänliikkeen myyjä oli kuitenkin sitä mieltä, että pienennys maksaisi enemmän kuin uusi sormus, joten uuteen sormukseen tuli kaiverruskin.

Epäonnemme jatkui vappuna 2015. Olin opiskelijatovereideni kanssa viettämässä vappua ja sain soiton huolestuneelta sulhasen siskolta. "S on ihan paniikissa, koska sen sormus meni hukkaan ja ei löydetä sitä mistään!". En ollut vihainen, olihan itsellenikin sattunut näin ja totesin siihen vain, että sormuksia saa uusia, kunhan pitää itsestään, avaimistaan ja puhelimestaan nyt huolta. Tästä syystä päädyimme 12.08.2015 uusimaan kihlamme ja se oli oikea päätös. Nykyään molemmilla on ihanat ja ennen kaikkea sopivan kokoiset sormukset. S halusi itselleen hopean ohuen pyöreäksi muotoillun sormuksen (hän ei aio pitää kahta sormusta, vaan ostamme vihkisormuksen myöhemmin) ja minä rakastuin Kultajousen AuMore 14 K palladiumvalkokultaiseen timanttileikattuun sormukseen. Näitä sormuksia ei olla kaiverrettu, mutta ei se haittaa. Kaiverretaan vihkisormukset sitten. Aion pitää kihlasormukseni vihkisormuksen parina, joten siksi halusin uuden jota oikeasti rakastan ilman syyllisyyttä katoamisesta tai muustakaan. Miksi sormus on sitten niin tärkeä? Koska olen luonut siihen tunnesiteen ja sitä pitämällä ja katsomalla ajattelen aina rakasta sulhastani.

Postailemisiin! ♥