Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2017

Erilainen vieraskirja

Vieraskirjamietintöjä!


Tänään otin ekaa kertaa yhteyttä potentiaaliseen juhlapaikkaamme ja sainkin sovittua, että menemme sulhaseni kanssa viikon päästä sitä katsomaan! Samalla mieleeni tuli eilen bongaamani hääputiikin nettisivut ja eksyin sinne ihanien häätavaroiden maailmaan. Olen (omassa pienessä päässäni) miettinyt, että olisi hauskaa jos vieraskirjamme olisi erilainen kuin perinteinen "kirjakirja". Jos vieraat voisivat vain jättää puumerkkinsä tai jonkun pienen vinkin avioliittoomme liittyen olisi kuitenkin ihanaa. Itse henkilökohtaisesti koen vaikeaksi vieraskirjaan kirjoittamisen, varsinkin, jos siinä on kiirettä ja pitäisi jo ojentaa kirjaa eteenpäin seuraavalle...


Vieraskirjapuu, tätä mietiskelin mielessäni pitkään ja onhan se hieno! Tälläisen voisi helposti tehdä itsekin oksista ja paperilapuista, mutta aikaa säästäen en panisi pahakseni käyttää pientä summaa valmiin ostamiseen. Enää tämä ei kuitenkaan ykkösvaihtoehtonani ole, sillä mietin mihin sen jatkossa laittaisi (tottakai säästää haluan häiden vieraskirjan!). Sekä harmittaisi kovin, jos kissat esimerkiksi menisivät varastelemaan merkkejä puusta. 


Kehysvieraskirja, tässäkin aivan upea ja ihana idea! Tämä ei veisi tilaa ja sen saisi ripustettua seinälle tai laitettua hyllyn päälle. En kuitenkaan tiedä rupeisiko perfektionistia (minua) häiritsemään, kun kaikki sydämet olisivat sikin sokin, mutta en usko sen silti häiritsevän, kaunishan tuo olisi!


”Wishing Jar” -vieraskirja, siis NIIIN söpö! Purkki täynnä puisella sydämellä olevia tervehdyksiä♥
Näihin voisi esim. tussilla kirjoittaa molemmin puolin.


Viesti hääparille, hyvä idea odottelun ja tylsyyden välttämiseksi esim. sillä aikaa kun hääparista otetaan kuvia ja vieraat todennäköisesti ehtivät ennen meitä juhlapaikalle. Näitä voisi tehdä toki itsekin.

Kuva: Adlibris


Vieraskirja Polaroid-kuvina! Tämä on kaikista kallein idea, mutta sanoin ohimennen sulhaselleni ja hänestä, tämä voisi olla hyvä idea! Ajatuksena olisi jättää Polaroid-kamera, kyniä ja esim. viesti pöydälle "Ota itsestäsi ja/tai seuralaisestasi meille muistoksi kuva ja halutessasi jätä viesti kuvan takapuolelle". Näitäkin varten voisi varata esimerkiksi koristeellisen lasipurkin! (Ja jäisihän kamera meidän käyttöön jatkoa ajatellen ja itse ainakin rakastan valokuvaamista)


Vieraskirja, jos kuitenkin päätyisimmekin "perus" vieraskirjaan olisi tämäkin kiva vaihtoehto.

Kaikki vaihtoehdot pitäisin sellaisina, että kun on "luppoaikaa" niin voi rauhassa käydä vieraskirjan luona ja se olisi juhlien alusta loppuun todennäköisesti esillä, jotta kaikki varmasti ehtisivät. (Mikäli kameraan päätyisimme olisi kaason/morsiusneidon/bestamanin välillä käytävä katsomassa, että kamera on kunnossa ja siinä on kuvapaperia.)


Pitääkö mielestäsi vieraskirjan olla perinteinen vai olisiko kivaa, jos se olisi erilainen?
Millaisen vieraskirjan toivoisit juhliisi?

Postailemisiin! ♥

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Häälaukku haaveita

Happiness is a new handbag! 


Kaikki minut tuntevat henkilöt tietävät, että rakastan erilaisia laukkuja! Nyt olen "riippuvuuttani" onneksi saanut rajoitettua, enkä ole jatkuvasti ostamassa ja etsimässä uusia laukkuja. (Olen oppinut lahjoittamaan niitä pikkusiskolleni ja äidilleni eteenpäin sekä koitan myydä niitä silloin tällöin myös.) Mutta nyt on kyseessä HÄÄLAUKKU. Sellainenhan on ihan pakko saada, vaikka se enimmäkseen majailisikin kaason/morsiusneidon huomassa tai koristeena pöydällä ;3

Kuva: Etsy

Mutta millainen häälaukku... Olen miettinyt harmaata, jossa voisi olla punainen ja/tai oranssi kukkanen tms. yksityiskohta. Etsyltä löytämäni esimerkki, on mielestäni aivan ihana! _
Miksi harmaa? Koska S haluaa itselleen harmaan puvun, joten ajattelin, että se voisi yhdistää meidän värimaailmaamme. Minullahan on Ivoryn-sävyinen hääpuku (Aion kertoa teille sovituksesta yms. vielä myöhemmin ;) ) ja hääpuvun kaveriksi ajattelin mustaa nahkarotsia. Emme ole valkoisen värin suurystäviä, (vaikka toinen kissoistamme on valkoinen ja siitä syystä todella komea kolli, heh) joten itselleni valkoinen hääpuku riittää. Kengät, laukku ja rotsi saavat siis puolestani olla muuta kuin valkoisia, mutta syysteemaan sopivia.

Tässä vähän lisää häälaukkuideoita, joita olen lähipäivinä selaillut ja näihin voi halutessaan esim. AliExpressiltä tilata koristeeksi kukkasia. Päätöstä en ole kuitenkaan vielä tehnyt.

Kuva: Zalando 
(Tämän kuviointi on mielestäni ihana, eikä hintakaan kauhistuta)

Kuva: Zalando

Kuva: Zalando

Kuva: AliExpress

Kuva: AliExpress

Kuva: Zalando

Kuva: Zalando

Hyvää sunnuntaita!

Postailemisiin! ♥

perjantai 24. helmikuuta 2017

Koristeluideoita syyshäihin osa 1

Pinterestiä selaillessani on tarttunut mukaan idea, jos toinenkin!

Tietenkin tarvitsisi olla se juhlapaikka tiedossa, ennen kuin koristeita ruvetaan hankkimaan ja tekemään, mutta ainahan sitä saa haaveilla ja suunnitella. Sitäpaitsi hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!

Kuva: Pinterest

Valoköynnökset ja vaahteranlehtiketju, olisi loistava koriste, esim. buffettipöydän läheisyyteen tai, jos jossain on sellainen paikka, joka kaipaa piristystä.

Kuva: Pinterest

Fall In Love -banneri, sopisi mielestäni, esim. avioparin pöydän taakse seinäkoristeeksi. Olen myös ajatellut meistä kertovaa "valokuvapyykkinarua", johonkin. (Sen toki voi laittaa johonkin pöydällekin, niin vieraat saavat tutkia ja naureskella, kuvia yhteisiltä vuosiltamme c; )

Kuva: Pinterest

Käpypaikkakortit, nämä mielestäni olisivat niin suloinen lisä juhlapöytiin ja näitä haluaisin häihimme, mutta sen ratkaisee tietenkin se, että löydämmekö vierasmäärän verran käpyjä ja jaksammeko askarrella näitä.

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Oksapöytäkoristeet! Näihin olen silmäni iskenyt ja näitä haluan! Mieheni ehdotti, että oksia voisi pystyttää esim. pieniin lasisiin Coca-Cola-pulloihin tai Ikeasta hankittuihin maljakoihin. Mielestäni niihin voi erikseen ostaa pieniä koristeita, kuten perhosia.  Tarkoituksena, ei ole tehdä niistä massiivisia, mutta muutamia oksia haluan häihimme tavalla tai toisella.

Kuva: Pinterest

Glittertammenterhot, olisivat todella suloisia, mutta en tiedä tarvitaanko niitä meidän häihin. Sitä en myöskään tiedä vaikka innostuttaisiin näitäkin askartelemaan!

Kuva: Pinterest

Vaahteranlehtituikkukipot, nämäkin ovat todella suloisia ja luovat varmasti syksyistä tunnelmaa! En tosin tiedä tarvitsemmeko itse tehtyjä tuikkukippoja, sillä niitähän saattaa löytyä valmiiksi juhlapaikalta. Mikäli tarvitsisimme voisimme käyttää pilttipurkkeja tai lasilyhtyjä. Vaahteran lehtiä ruskan sävyissä olen ajatellut ripotella ympäri juhlapaikkaa, kuten esim. pöydille. Näillä näkymin tilaamme tekovaahteran lehtiä, sillä ei ole varmuutta siitä, milloin ruska tänä vuonna alkaa, että saammeko aitojakin mukaan. (Niitä piti kerätä viime syksynä, mutta jostain syystä se jäi unholaan)

Kuva: Decora House

Jäähileet/koristekivet, nämä kuuluvat myös toivelistalleni koristeissa! Olen pitkään haaveillut näistä, mutta, jotta nämä saataisiin mukaan, tarvitsee ehkä jostain muusta joustaa, ettei pöydällä vallitse kaaosta. 

Tässä koristehaaveilut tällä kertaa...

Postailemisiin! ♥

torstai 23. helmikuuta 2017

TBT: Kosinta ja sormussählinkiä

Throwback Thursday Kosintaan!


Millainen oli meidän kosinta hetki, se oli ihana. Oliko se ylisöpöällöromanttinen, EI, mutta se tunne oli maailman ihanin... Olimme puhuneet pitkään kihlautumisesta, mutta olin jo lähes luopunut toivosta, kunnes tää mun ihana mies tuli ja yllätti mut TÄYSIN
19.06.2012 olin tullut kesätöistä ja väsyneenä rojahtanu sängylle ottamaan päiväunet. Hetken nukuttuani S tuli yllättäin herättämään minua. Oli 2,5 vuotis päivämme ja olin ruokatauolla käynyt ostamassa hänelle Axen matkadödö ja -shampoo pakkauksen, koska tykättiin molemmat sen hetkisestä tuoksusta, joten ajattelin sen olevan kiva yllätys (Harvemmin siis edes ostamme mitään lahjoja toisillemme merkkipäivinä, vaan menemme esim. syömään kahdestaan ja nautimme toistemme seurasta). Minä siinä sitten unenpöpperöisenä sopersin, että "hei mulla on sulle lahja" ja ojensin tän matkapakkauksen. Sitten täytenä yllätyksenä hän sanoi, että "joo taisin mäkin ostaa sulle korun". Se oli kaunis pahvinen korurasia (vieläkin ehkä jossain tallessa, mutta harmikseni yksi koira pääsi sitä pureskelemaan, joten kuvaa en nyt tänne laita), siinä oli sydänkin. Sen enempää miettimättä yritin avata sen (oikeesti just päikkäreiltä heränneenä ei aivot ihan suostunu yhteistyöhön x'D). JA kun viimein sain rasian auki, odotin sieltä paljastuvan kaulakorun tai korvikset, mutta mitä mä näinkään!? KAKSI SORMUSTA! Yksi minulle ja toinen hänelle. Suu auki tuijotin hetken rasiaa ja sitten miestäni ja taas rasiaa. Taisin koittaa sopertaa "Onks nää?" ja kyllä ne oli Seuraavat hetket menikin sitten semmoisessa ihanassa onnellisuuden tunteen sumussa, olin onnellisin sillä hetkellä ja voi kun se tunne oli niin ihana! Kävimme siitä pikaisesti vanhempieni luona ja hekin olivat onnellisia puolestamme, isäpuoleni tarjosi jopa kihlajaisletut heti :3

Mikä ihmeen sormussählinki? No siis, tämä nolotti minua aikaisemmin, mutta nyt olen sujut asian kanssa. Meillä oli epäonnea sormusten kanssa. Ensimmäinen kihlasormukseni oli ihana hopeinen, jossa oli zirkoneita. MUTTA jonkun aikaa kihlauksemme jälkeen sormus katosi sormestani! Olin maani myynyt ja järkyttynyt. Reilun parin viikon etsintöjen jälkeen luovutimme ja kävimme ostamassa uuden (toivoin löytäväni samanlaisen), mutta eihän niitä enää ollut, joten valitsin isohkon hopeisen ja zirkoneita sisältävän sormuksen. Aikaa kului ja totuttelin tähän uuteen sormukseen.. Sitten mieheni isä löysi alkuperäisen sormukseni poltettavien roskien laatikosta. Olin onnellinen sormuksen löytymisestä, mutta totesimme sen liian isoksi sormeeni, koska sillä tavalla pääsi katoamaan.. Päätin siis, että pienentäisimme sen samalla, kun viemme sormukset kaiverrettavaksi. Kultasepänliikkeen myyjä oli kuitenkin sitä mieltä, että pienennys maksaisi enemmän kuin uusi sormus, joten uuteen sormukseen tuli kaiverruskin.

Epäonnemme jatkui vappuna 2015. Olin opiskelijatovereideni kanssa viettämässä vappua ja sain soiton huolestuneelta sulhasen siskolta. "S on ihan paniikissa, koska sen sormus meni hukkaan ja ei löydetä sitä mistään!". En ollut vihainen, olihan itsellenikin sattunut näin ja totesin siihen vain, että sormuksia saa uusia, kunhan pitää itsestään, avaimistaan ja puhelimestaan nyt huolta. Tästä syystä päädyimme 12.08.2015 uusimaan kihlamme ja se oli oikea päätös. Nykyään molemmilla on ihanat ja ennen kaikkea sopivan kokoiset sormukset. S halusi itselleen hopean ohuen pyöreäksi muotoillun sormuksen (hän ei aio pitää kahta sormusta, vaan ostamme vihkisormuksen myöhemmin) ja minä rakastuin Kultajousen AuMore 14 K palladiumvalkokultaiseen timanttileikattuun sormukseen. Näitä sormuksia ei olla kaiverrettu, mutta ei se haittaa. Kaiverretaan vihkisormukset sitten. Aion pitää kihlasormukseni vihkisormuksen parina, joten siksi halusin uuden jota oikeasti rakastan ilman syyllisyyttä katoamisesta tai muustakaan. Miksi sormus on sitten niin tärkeä? Koska olen luonut siihen tunnesiteen ja sitä pitämällä ja katsomalla ajattelen aina rakasta sulhastani.


Postailemisiin! ♥

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Missä, mitä ja miksi?

Missä menemme naimisiin, mitä olemme jo tehneet ja miksi syksyllä?


Rakkaan kaasoni ansiosta meillä on kirkko varattuna 07102017
Meidät siis vihitään Pyhärannan kirkossa. Halusimme tämän kirkon, koska tapasimme ensimmäistä kertaa Pyhärannan seurakuntatalolla ja Pyhärannan kirkko on mielestäni todella kaunis kirkko muutenkin. Olen niin onnellinen, että saimme tämän kirkon ja haluamallemme päivälle.



Tähän mennessä olemme siis saaneet kirkon varattua, minulla on täydellinen hääpuku, jonka ostin lokakuussa (ensimmäinen puku jota sovitin oli se oikea, vaikka sovitin kahta muutakin pukua!), ystäväni lupasi ottaa meistä hääkuvat ja morsiusneito I lupasi auttaa hääkampauksen sekä meikin kanssa. Vieraslistaa olemme myös tehneet ja päättäneet maksimivierasmääräksi 80 henkilöä. Toistaiseksi lista on alle tämän, mutta sitä tarvitsee vielä käydä läpi ja tarkistaa.  Budjettiakin olemme koittaneet kartoittaa mahdollisimman tarkaksi, mutta uskoisin siihen tulevan vielä muutoksia. Koitamme pitää budjettimme pienenä ja välttää suuria kustannuksia.

Minun osaltani hääseurue on myös kasassa eli kaasoni (pyysin häntä jo pian heti kosinnan jälkeen, enkä olisi parempaa päätöstä voinut tehdä) , sekä ihanaiset morsiusneitoni: I-S, E, I & M
Sulhasenikin on kysynyt bestmaneikseen kolmea henkilöä ja hän harkitsee vielä yhtä, mutta ei ole vielä kysynyt häneltä.

Pidimme tänään pikaisesti skype-palaverin kaasoni kanssa (hän asuu siis eri paikkakunnalla, kuin minä) ja yritimme vähän kartoittaa tilannetta, sekä selvittää sotkuisia ajatuksiani. Päätimme, että seuraavaksi alan sulhaseni kanssa kysymään tarjousta eräästä juhlapaikasta, joka näillä näkymin vaikuttaisi parhaimmalta vaihtoehdolta. (Lisää paikasta, mikäli siihen päädymme.) Tämä on siis seuraava prioriteettimme ja tehtävämme. Totesimme myös, että tärkeimmät onneksi on jo kunnossa, kirkko, hääpuku, SULHANEN, valokuvaaja, vieraslista ja budjetti ovat suhteellisen selviä sekä kunhan saamme juhlapaikan varattua, vierähtää jälleen suuri häästressin aiheuttaja sydämeltä.

Miksi menemme syksyllä naimisiin?? No siksi, että yksinkertaisesti r a k a s t a n syksyä ja ruskaa, tunnelmaa sekä kynttilöitä! Ajattelen myös kaikkia miesvieraitamme sekä sulhastani, heidän ei tarvitse helteillä hikoilla puvuissaan, sillä syksyisin on yleensä sopivan lämmintä, mutta ei liian kuumaa tai kylmää. Saamme siis ihania hääkuvia, eikä kukaan toivottavasti kärvistele helteen kourissa.

Tässä tältä erää, katsellaan mitä seuraavaksi tulee mieleen. (Saattaa olla ihan hömpänpömppääkin, joka ei ole vielä täysin ajankohtaista vain pelkkää haaveilua/ideointia.) Tein muuten To Do -välilehden, jonka avulla voi kartoittaa hääjärjesteilyiden etenemistä.

Kuva: Google

Postailemisiin! ♥

Meidän tarina lyhyesti ♥

Muutama sana hääparista eli meistä.


Tapasin sulhaseni itseasiassa jo ollessani 15 vuotias, nimittäin rippikoulussa! Tutustuttiin rippikoulun aikana ja rippileirillä. Taisin silloin jo ihastua, kun tää ihana poika sai mut vaan nauramaan. Meinasi pokka pettää konfirmaatiossa, kun katsoin häntä päin ja hän ilmeili minulle. Heti ei kuitenkaan alettu seurustelemaan, vaan nähtiin sattuman varaisesti, koska meillä oli jo silloin yhteisiä ystäviä.

19.12.2009 tapahtui kuitenkin elämäni suurin muutos ja päätimme alkaa seurustelemaan! Pussasin häntä yhteisen kaverimme painostuksesta ja seuraavana aamuna kaverini kysyi "ootteks te nyt yhessä", S vastasi "no en tiiä riippuu tosta" ja minä siihen sen enempää miettimättä, että -JOO! Siitä lähtien ollaanki sit tutustuttu, rakastuttu, asuttu kesä yhdessä vanhempieni luona, asuttu yhdessä hänen vanhempiensa kanssa, menty kihloihin 19.06.2012, muutettu omaan yhteiseen kotiin, hankittu perheenlisäykseksi kaksi ihanaa kissaa ja tärkentä on se, että ollaan kasvettu yhdessä

Ollaan oltu yhdessä siis jo 7 vuotta ja reilu 2 kuukautta! Tähän aikaan on mahtunu paljon asioita, niin kyyneleitä, ikävää, paljon pusuja ja haleja, sekä tietty sitä rakkautta. Selvittiin hänen ammattikoulun työharjoitteluiden aikaisista eroista (noin 1 vko - 2 vko kerrallaan laivalla) sekä armeijan 255 päivästä, kun olin inttileskenä. Voin kertoa, että inttileskenä olo oli ehdottomasti kamalinta ja vaikeinta, koska joka kerta, kun S lähti ovesta, multa tuli itku ja ahdistus tuntui kuristavalta sekä yksin kotiin jääminen oli kamalaa. Onneksi meillä on noi kissat, jotka piti (ja pitää edelleenkin) mulle seuraa. Voi sitä onnea, kun S tuli viimeistä kertaa kotiin, eikä lähtenytkään enään mihinkään!

Voisin tehdä erikseen vielä postauksen kosinnasta, sekä siitä, miksi ollaan häitä ootettu melkeinpä 5 vuotta. Sekä ehkä lisää tietoa meistä muutenkin. Sen verran haluun vielä sanoa, että vaikka aloitimmekin seurustelun nuorena niin, rakastetaan toisiamme aina vaan enemmän ja enemmän. Enkä vois olla onnellisempi, siitä että lokakuussa sanotaan viimein tahdon ja ollaan aviomies ja vaimo



Kuva: Google

Postailemisiin!♥

My wedding diary

Heipparallaa!

Täällä lokakuun 2017 morsian ei meinaa pysyä housuissaan, vaan haluaa hehkuttaa onneaan koko maailmalle. Kuitenkin niin, että lähipiiri ei siihen kyllästy. Olen aikaisemminkin kirjoitellut blogia (ja sen myös piilottanut kokonaan). Pointtina olikin se, että bloggailu on ihana harrastus! Joten mikäs sen parempi tapa hehkuttaa hääonnea, kuin bloggailu!

Tarkoituksena olisi jakaa omia mietteitä, meidän tärkeestä päivästä ja ideoita sekä haaveita syyshäihin. (Parhaimmat ideathan syntyy yöllä, kun sulhanen on töissä ja morsian istuu koneen äärellä tylsistyneenä ja hääideoita vain pursuaa päässä... :'3) Veikkaan, että aluksi postauksia tulee paljon, sillä häiden suunnittelu ja järjestely on aloitettu jo ennen blogin perustamista. Sen jälkeen tahti saattaa (huom! saattaa) hidastua.

Tervetuloa seuraamaan matkaani neidistä rouvaksi!


Kuva: Google

Postailemisiin