Sivut

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

The Dress, Sovitus 1.

Näin häiden jälkeen on turvallista kirjoittaa ihanasta hääpuvustani, kun ei enää tarvitse pelätä, että sulhanen vahingossa näkisi sen ennen hääpäivää.
Vaikka ensimmäisestä pukusovituksestani on jo lähes vuosi aikaa muistan sen todella elävästi.
Olin täynnä jännitystä ja ehkä vähän pelkoakin siitä, että mitä jos en löydä sitä oikeaa pukua, sillä en tunnetusti ole hyvä tekemään mitään päätöksiä, sekä olin koittanut netistä etsiä pukuja, jotka silmääni miellyttivät, mutta mikään ei tuntunut oikeasti oikealta.

Varasin siis ajan Turussa sijaitsevaan Fiancée-liikkeeseen ja täytyy kyllä kertoa, että palvelu oli asiantuntevaa ja ystävällistä ensimmäisestä askelmasta liikkeen sisäpuolelle ja viimeisestä askeleesta liikkeestä ulos. Mukanani oli ensimmäisellä sovituskerralla äitini, kaasoni, morsiusneito M sekä morsiusneito E, joka kerkesi näkemään The Dress:in ennen, kuin hänen piti lähteä linja-autoasemalle ja missasi samalla kertaa kaksi muuta sovittamaani pukua.

Astuin ensimmäisenä ovesta ja minua/meitä vastassa oli ihanan pirteä ja ystävällinen nainen. Hän kysyi, olinko käynyt koskaan aikaisemmin sovittamassa mitään ja, että jännittääkö. Vastaus oli, että en ollut ja kyllä aivan kamalasti. Sitten hän sanoi, että ei mitään hätää, kun astuit tuosta ovesta sisälle kävelit niin sanotun "skannerin" läpi ja hän tiesi jo, että mitä lähtee minulle ehdottamaan. Ennen sitä hän kysyi millaista olin ajatellut. Näytin tulostamani puvut ja hän kysyi saako olla minulle täysin rehellinen? Vastasin tietenkin myöntävästi, koska luotin heti tuon naisen ammattitaitoon. Hän kertoi, että sillä olen lyhyt ihminen katsomani merenneitomalliset puvut voisin unohtaa, sillä ne on tehty pidempiä ihmisiä ajatellen, eikä sellainen välttämättä sopisi lainkaan vartalolleni. Perään hän lisäsi, että voin kyllä sellaistakin sovittaa, jos haluan. Totesin siihen, että tulin tänne avoimin mielin, enkä tiennyt mikä minulle tarkalleen sopisi, mutta hän tietäisi. Hän valitsi kolme pukua sovitettavakseni ja rekistä nostettuna ensimmäinen oli se, joka jo kiinnitti oman huomioni...


Sensuroin kuvista kasvoni, jotta huomio kiinnittyisi vain pukuun. Mutta tämä se oli ♥ Henkeni oli salpautua, kun sain tämän upean puvun ensimmäisenä päälleni. Myyjä sanoi, että jos tulee yksikin "mutta" niin puku ei ole se oikea. Yritin miettiä ja tutkia omia tunteitani, mutta ei en löytänyt yhtään mitään vikaa tästä kyseisestä puvusta. Se tuntui ihanalta, se näytti vielä paremmalta ja siitä löytyi kaikki elementit, mitä olin aikaisemmin puvulta osannut toivoa nimittäin: nyöritys, pitsiä ja vähän kimallusta, koska näyttävä se sai olla, mutta ei tietenkään liian. Less is more! Se vain oli The Dress!


Varmistuakseni tunteistani, halusin sovittaa kahta muutakin myyjän minulle valitsemaa pukua. Tämän päälleni saatua tuli ensimmäinen iso mutta! Kiinnitin heti huomion vatsani alueeseen... Enkä kyllä pitänyt siitä mitä peilissä näin. Sekä vaikka kaunis puku tämäkin on, niin tuntui, että ensimmäiseen verrattuna (huomasin heti vertaavani tätä ensimmäiseen pukuun!) siinä ei ollut tarpeeksi asioita, joita hääpuvultani toivoin. Tämän siis hylkäsin heti kättelyssä. 


Kolmas sovittamani puku oli oikea prinsessa puku, se oli muhkea ja koristeellinen, sekä siinä oli myös pitsiä helmassa. Tämän puvun kohdalla pohdiskelin pitkään, että mitä jos se olisikin tämä. Vertasin tätäkin siis ensimmäiseen pukuun ja sitten piti tehdä päätös niiden välillä. Tunnen tehneeni oikean päätöksen, kun päädyin siihen ensimmäiseen pukuuni! Enemmän ajateltuani asiaa, näytän tässä viimeisessä puvussa vähän pieneltä pullealta pilveltä sekä kaula-aukkoa olisi tarvinnut muokata sydämen muotoon, joten siinäkin olisi omat riskinsä olleet. 

Kaikki puvut olivat todella kauniita ja tunsin itseni myös kauniiksi ne päälläni. Ensimmäinen puku oli vain ylivoimaisesti mielessäni, joten pitihän sitä toiseen otteeseen vielä sovittaa, jotta varmistuisin asiasta. 


Nyt jätin kasvoni sensuroimatta, päätös oli tehty ja hymy on sen mukainen. Huntu kruunasi koko tilanteen ja olin ihan omassa pienessä kuplassani jonkun aikaa tämä upea luomus päälläni. Tämä puku laitettiin silloin siis tilaukseen ja sain siitä ikioman sekä tunsin itseni se päällä todella kauniiksi hääpäivänämme ♥♥♥ Kyseisen sovituskerran jälkeen olin aivan onnessani ja hymyilin leveästi vielä liikkeestä poistuessammekin. Ennen häitä sain vielä kaksi muutakin sovituskertaa, joista voisin myös satuilla tänne blogin puolelle. Nyt kuitenkin on aika jatkaa sunnuntai-illan rötväilyä. 

Postailemisiin! ♥

Vinkkejä pukusovitukseen valmistautuvalle:
1. Jos tiedät tarkalleen mitä haluat sitä kannattaa pyytää, mutta jos et ole aivan varma, kuuntele mitä myyjällä on sanottavana (luottakaa minuun, he tietävät mitä tekevät) ja pidä mieli avoimena
2. Suosittelen ehdottomasti tuota Fiancée-pukuliikettä Turussa, siellä palvelu oli alusta loppuun ystävällistä 
3. Rintaliivit kannattaa jättää sovituksesta pois ja käyttää esimerkiksi nännilappuja, helpottaa, kun rintaliivit eivät ole niin sanotusti "tiellä"
4. Tutkiskele rauhassa omia tuntemuksiasi ja sitä miltä puku tuntuu sekä näyttää päälläsi
5. Ja kyllä, sen huomaa, kun puku on oikea, silloin niitä "muttia" ei tule ollenkaan
6. Varaa sovitusaika hyvissä ajoin, sillä toimituksissa voi tosissaan kestää kauan

lauantai 14. lokakuuta 2017

Goodbye Ms hello Mrs ♥

Hyvästi neitiys, hyvästi tyttönimi, hyvästi nuoruus, eikun?

Häät on tanssittu, elämäni parhain päivä on ohitse, mutta elän sitä päivää vain uudelleen ja uudelleen ajatellen sitä sekä katsellen kuvista ja videoista.
Myönnän laiminlyöneeni blogiani aivan täysin häiden suunnittelun osalta, mutta miksei kertoa kaikesta näin jälkeen päin ja elääkseni sitä päivää ja jännitystä vieläkin vähän lisää.

Kirjoitin tänne viimeksi vähän reilu kuukausi sitten, tarkoituksenani oli tulla hehkuttamaan viimeistään viimeisenä iltanani neitinä, mutta kiire sekä väsymys vei kirjoittamiselta voiton. Haitanneeko tuo?
Viimeisimmät viikot tosiaan kuluivat stressaten, töissä käyden ja jonkinlaisen jännityksen alaisena. En vieläkään ymmärrä miten saimme kaiken tehtyä, mutta meidän häät oli niin meidän näköiset, että ihan itkettää. ♥

Mistä aloittaisin... Tänään häistämme on tasan viikko aikaa. Ja voi kuinka se päivä olikaan ihana. Elämäni pisin puolituntinen tapahtui kirkossa. Automatkalla ajatukset harhailivat milloin mihinkin, vasta kirkon pihatielle ajaessamme jännitykseni yltyi lähes pakokauhuksi, pian kävelisin alttaria kohti ja kaikki kääntäisivät katseensa meihin. Istuin auton takapenkillä ja kaasoni sekä morsiusneitoni rauhoittelivat minua. Laitoin isälleni viestiä, että tulisiko hän käymään parkkipaikalla, sillä en missään nimessä halunnut, että kukaan muu näkisi minua, ennen kirkkoon astumista. Voin kertoa, että hengittelin erittäin syvään auton takapenkillä ja pariin otteeseen kieltäydyin nousemasta ulos.

Ilmeestäkin voi jo päätellä, että nyt muuten jännittää, mutta onnellisuus puskee myös esiin.

Isäni saapui viestin luettuaan kiitäen parkkipaikalle. Ojensimme hänelle ostamani vieheen ja pian se olikin sitten jo menoa. Neidot ja kaaso etunenässä lähdimme kävelemään kirkon ovia kohti. Ovien kohdalla sydämeni tykytys oli todella kovaa. Kaaso ja neidot lähtivät kävelemään alttaria kohti, ovet suljettiin ja vedin vielä kerran syvään henkeä isäni käsipuolessa roikkuen. Musiikki alkoi, ovet avautuivat ja sitten lähdimmekin jo kävelemään alttaria ja sulhastani kohti. Kyyneleet eivät olleet kaukana, kun kävelin eteenpäin.



Tärisin kun näin sulhaseni ja hän käveli meitä puoleen väliin vastaan, kumarsi ja tarttui käteeni. Ojensin kimppuni kaasolleni ja polvistuimme alttarille. Noustuamme sulhaseni sanoi minulle, että hengitä, sillä pelkäsi minun pyörtyvän. 


Pappi puhui meille todella kauniisti ja oli ottanut keskustelustamme onkeensa, mieleeni jäi varsinkin se kuinka hän puhui siitä, että olemme hänen papinuransa ainoa pari, joka on sopinut kauan aikaa sitten, että menemme naimisiin ja pitänyt siitä lupauksesta tosiaankin kiinni. Muistutti hän myös siitä, että koska tapasimme rippikoulussa Pyhärannassa oli vain ainoa oikea vaihtoehto, että meidät myös vihittiin siellä. Molemmat sanoivat tahdon ja vaihdoimme sormuksia ♥


En ole vielä saanut kaikkia kuvia häistämme, mutta odotan niitä innolla. Ensimmäisen kuvan luonnollisesti olen itse ottanut ja kolme muuta sain aviomieheni (IHANA SANA) isoveljen avovaimolta, kiitokset hänelle ♥♥
Jatkan tänne satuilua lisää joku toinen päivä, joten...

Postailemisiin! ♥

torstai 7. syyskuuta 2017

Kuukausi enää!!

Tänään jäljellä on enää vain 30 päivää siihen, että menemme viimein naimisiin! Mihin onkaan kadonnut melkein 5 vuotta odotusta?!


Oikeasti!? Kuukausi menee äkkiä... Hyvin äkkiä. Onneksi saimme eilen taas asioita eteenpäin. Kävimme kirkkoherranvirastossa pyytämässä esteiden tutkintaa, jonka me voimme ensi viikon keskiviikkona hakea. Sitten tilaamani hääkukat ovat odottelemassa postissa noutajaansa, en malta odottaa, että nään mitä mahdoinkaan tilata. Sekä vihdoin ja viimein sain varattua itselleni kampaaja-ajan ♥ Kokoajan siis hommat kuitenkin etenevät, mutta minä panikoin silti, kaamea stressi suoraan sanottuna niin töistä, kuin häistäkin. Miten tästä kuuluis selvitä hengissä häihin saakka, heh!


Noh vielä on aikaa panikoida ja saada asiat rullaamaan maaliin saakka. Jännittävää! Pahoittelen sekavaa postausta, mutta olen innoissani ja samalla äärimmäisen väsynyt.

Postailemisiin! ♥

torstai 31. elokuuta 2017

The Häälaukku ♥

Kuten jo tuossa totesinkin aikaisemmin, tilasin itselleni häälaukun!
Häälaukkuni on hopeanhohtoinen, kuten kenkänikin. Mutta muuten se on erittäin yksinkertaistettu, mutta silti kaunis. Tilasin laukun AliExpressiltä, joten vähän jännitti millainen sieltä tulee, mutta taas kerran sain olla tilaukseeni tyytyväinen! Laukku oli vähän suurempi, kuin mitä odotin, positiivisesti sain siis yllättyä. Laukku sisälsi myös "käsilaukku"-mittaisen hihnan sekä pidemmän hihnan. Ainoa mistä vähän harmistuin on se, että laukun hihnan toinen pidike oli vähän vääntynyt, joten lievästi pelkään sen puolesta. Sekin tosin olisi tarvittaessa helposti korjattavissa, mutta riskejä välttääkseni pakkasin laukun takaisin laatikkoonsa ja laitoin kaappiin odottamaan hääpäivää ♥

Laukkuun mahtuu mielestäni nyt ainakin kaikki tärkeimmät:

  • Puhelin, 
  • huulipuna/huulikiilto, 
  • korttilompakko, 
  • esteettömyystodistus 
  • ja vaikka esim. buranaa! 
Katsotaan hääpäivän jälkeen miltä laukkuni sisältö todellisuudessa näyttää.
Ja mitäpä postaus olisi ilman kuvia ☺


Postailemisiin! ♥

P.S. Tilasin tänään itselleni kestokimpun, sulhaselle vieheen, iseille vieheet sekä heittokimpun. Jännityksellä odottelen millaiset ihanuudet seuraavaksi saapuvat postiin haettavikseni! Lisäksi kaasoni selvitti jälleen kerran puolestamme Pyhärannan kirkon tilannetta (soittoaika on todella aikaisin, itselläni aamupäivät ovat kiireisimpiä töissä ja sulhanen nukkuu siihen aikaan, koska paiskii yöt töissä!) Se tunne, kun elämä kuluu työntekoon... Mutta vihkiminen on meille varmasti varattuna edelleen 7.10 ja he ovat kuulemma sieltä päästä minuun yhteydessä, kun kirkkoherra on vaihtunut (vaihtuu nyt viikonloppuna) ja sovitaan tapaaminen. Jännittää aivan kamalasti!

torstai 10. elokuuta 2017

So much to tell, but no time to write about it

Jälleen kerran, vihdoin ja viimein istahdin oman koneeni ääreen ja mietin häitämme. Eli on väliaikatietojen aika!

Olemme saaneet onneksi viime postaukseni jälkeen jonkin verran asioita eteenpäin. Päiviä on jäljellä tänään 58 eli häihimme on enään 1 kk ja 27 päivää! Aika etenee pelottavan nopeasti, mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä ja kaasoni pitää minut järjissäni häihin saakka


  • Tilasin Cybershopista itselleni pitsiset oranssit kengännauhat
  • Kävimme sulhaseni, kaasoni sekä yhden bestmanin kanssa tuossa muutama viikko sitten Etapissa harjoittelemassa sekä kartoittamassa koristelua sekä pohdimme alustavasti pöytien sijoittelua 
  • Tilasin vihdoin ja viimein oranssin satiininauhan pukuani varten ja se on ihanan sävyinen!
  • Laitoin lisää vaahteranlehtiä, vieraslahjat sekä häälaukun tilaukseen
  • Kutsukortitkin ovat pian valmiita lähtemään postin mukana, kunhan vielä viimeiset silaukset laitetaan paikoilleen ja keräämme osoitteet. Tavoitteenamme on lähettää kutsut jo ensi viikon aikana ja toivomme, että ihmiset ilmoittaisivat 11.9. mennessä mikäli eivät pääse osallistumaan häihimme
  • Otin tänään yhteyttä Fiancéehen sähköpostitse ja kysyin milloin ihana hääpukuni mahtaisi saapua (Aloin stressata asiasta, joten toivottavasti vastaavat pian ja uutiset olisivat hyviä)

Jospa vielä muutama kuvanen.




Postailemisiin! ♥

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Meidän vihkisormukset ♥

Kuten tuossa aikaisemmassa postauksessa totesin, niin vihkisormuksemme ovat kotiutuneet! Haluaisin vain kokoajan hypistellä niitä, mutta ehkä ne pitää laittaa kaappiin piiloon vielä hetkeksi.

Tosiaan, saimme juhannusviikolla viestin, että sormuksemme ovat saapuneet. Siinä sitten innolla ja kauhealla kiireellä menimme niitä noutamaan. Sulhaseni sormus olikin hänelle täydellinen ja kaiverruskin löytyi, mutta yllättäin sama ei ollutkaan omani kanssa. Ihana myyjämme oli tehnyt inhimillisen virheen ja merkannut yhteen (monista) tilauslomakkeeseen sormukseni kohdalle saman koon, minkä kokoisena sulhasenikin sormus tilattiin, joten olihan se sitten omaan sormeeni aivan liian suuri. Tämä sormukseni sitten lähetettiin takaisin kultasepälle ja saimme silloin mukaan vain sulhasen sormuksen. Olin tietysti pettynyt, mutta en vihainen, näitä sattuu ja onhan häihimme onneksi vielä aikaa.

Tänään kuitenkin sain tämän aarteen mukaani! Ja tosiaan taitaa se aika täydellinen olla vaikka itse niin sanonkin.


Päädyin siis Princessin 0,15ct:n punakultaiseen timanttisormukseen! Sulhaseni sormus on AuMoren valkokultainen 4,5mm leveä sormus. (Kihlasormukseni on tosiaan tuo AuMoren valkokultainen 2,7mm sormus)

Postailemisiin! ♥


P.S. Sormuksia on näköjään älyttömän vaikea kuvata, tarkennuksen kanssa sai tapella hetken, joten pahoitteluni jos kuvanlaatu on vähän peruna!

3 kuukautta!

Tänään on enää 3 kuukautta siihen, että sanomme tahdon! Päivät ovat kuluneet kovaa vauhtia ja niitä ei ole enää montaa jäljelläkään. Onneksi tänään saimme taas asioita vähän eteenpäin ja hankintoja tehtyä.


Pyysin itselleni vapaapäivän tähän päivään ja onneksi sain sen myös pitää (eilen tein pitkän päivän töissä, jotta sain kaikki pakolliset työt tehtyä). Kävimme sulhaseni kanssa hakemassa viimeinkin sormukseni! Viimeksi Kultajousessa käytyämme saimme mukaan vain sulhasen sormuksen, sillä oli tapahtunut sekaannus ja omani oli aivan liian suuri. Tänään saimme senkin onneksi mukaan, joten sormuksista ei tarvitse enää huolehtia. Ne ovat kaiverrettuna valmiina odottamassa päiväämme.

Samalla kävimme Dressmanilta ostamassa sulhaselleni puvun sekä kauluspaidan. Mirri tulikin hankittua jo vähän aikaisemmin. Niistä voisin kirjoittaa vielä erikseen ☺Samalla reissulla kävimme Suomalaisessa kirjakaupassa sekä Prismassa ostamassa kutsuihin korttipohjat, kutsu-tarroja sekä kirjekuoret. Niitäkin pääsisimme pian siis Hääsquadini kanssa askartelemaan ♥


Oikeasti, enään 92 päivää jäljellä! Alkaa jännittämään, että millaisella aikataululla saamme kaiken tehtyä ja pian olemme naimisissa! Mutta eiköhän kaikki järjesty tavalla tai toisella ja omalla painollaan. Ajattelin tässä heti perään kirjottaa vielä ainakin vihkisormuksestani.

Postailemisiin! ♥